Elämäni sarjat vol 1

Kyllä, yksi, jota en tosin ole koskaan miettinyt harrastuksenani on keräily, enemmänkin lempisarjojeni DVD keräily.
Se alkoi kylläkin sillä, että olin ensimmäisiä kertoja kipeänä ja poissa töistä. En jaksanut levätä ja tein sitten kaikkea muuta kun lepäsin.
Sitten keksin miten saisin itseni pysymään sängyssä ja menin lääkärin jälkeen suoraan Anttilaan ja ostin sieltä lempisarjani Sinkkuelämää tuotantokauden YKSI. Keräily on nyt valitettavasti tyssännyt hetkeksi, mutta olen saamassa kohta uusia perheenjäseniä kokoelmaani <3

Kirjahyllyssä ensimmäinen sarja:

Black Books / Kirjava joukko
(Niin niin hauska sarja)
Tyyli: Tilannekomedia

Kun ensimmäisen edes kerran kuulin koko sarjasta tuomitsin sen heti huonoksi, no hei camoon, ei TV1 tule mitään hyvää!
No suostuin kuitenkin uhrautuen katsomaan yhden jakson, koska esittely oli kutakuinkin tämä:
"Hei mieti, se päähenkilö on vähän niinku miespuolinen sinä!"
Pakko se oli katsoa minkälainen on miespuolinen minä :)

Herra Black <3

Sarjan päähenkilö on nimeltänsä Bernard Black (Dylan Moran) joka on myöskin yksi sarjan käsikirjoittajista. 
Herra Black omistaa hmm... hieman erilaisen kirjakaupan nimeltään Black Books. Kirjakaupan uumenissa hän juopottelee,polttaa tupakkaa ja on ilkeä asiakkailleen. Selvästi asiakaspalveluhenkinen ihminen, paitsi, että hän vihaa ihmisiä ja ei haluaisi asiakkaita ollenkaan kauppaansa.
Black on myös hirveä hänen työntekijälleen Mannylle (Bill Bailey) ja ystävälleen Franille ( Tamsin Greig).

Vasemmalta oikealle: Manny, B.Black ja Fran.

Ekan jakson jälkeen olin totaalisen koukussa sarjaan! Loistavuutta tulee siitä, että sarjassa henkilöhahmojen suhde toisiinsa syvenee kokoajan, mutta vaikka katsoisi vain jakson sieltä täältä se ei haittaa.
Ainoa paha puute on se, että sarjaa tehtiin vain yksi tuotantokausi eli 18 jaksoa.
Lempijaksoni on ehdottomasti se, kun he lähtevät "lomalle" (jakson nimi "Nice change") Ottakaa itse selvää mitä se tarkoittaa :P

HUOM: Kuvat eivät ole omiani... 

SINKKUUS vs. PARISUHDE

Mietin tässä TAAS YHDEN mönkään menneen ihmissuhteen jälkeen, että olen viimeiset kuusi vuotta enemmän tai vähemmän seurustellut. 
Suurimman tuosta ajasta olen viettänyt heidän kanssaan saman katon alla.
Koska olen saanut enemmän aikaa itselleni, olen kolunnut kirjahyllyäni ja katsellut vanhoja DVD:itäni (miljoonatta kertaa) ja tällä hetkellä on menossa Sinkkuelämää tuotantokausi 5. 
Sen innoittamana ajattelin kirjoittaa sinkkuuden ja parisuhteen hyviä puolia. Tämä idea lähti liikkeelle sarjasta 
Sinkkuelämää, mutta aloin miettimään kumpi näistä elämänmuodoista on minulle parempi. Aikaisemmin en ole osannut ajatella asiaa, koska olen ollut parisuhteessa, mutta nyt kun olen yksin olen alkanut katsella asioita myös toisesta näkökulmasta. (Ja herkkänahkaisille muistutan, että nämä ovat yksintoteen MINUN mielipiteitäni!)

Siivoaminen: Vihaan siivoamista pakotetuissa olosuhteissa, mutta kun saan tehdä sen omalla painollaan jopa vihaamani TISKAAMINEN hoituu kun tanssi, ilman kitinää. No, parisuhteissa tulee niitä tilanteita kun toinen 
hoitaa enemmän kotitöitä, kun toinen ja sitten siitä tulee riitaa, TAI se tilanne kun kotityöt hoidetaan tiettynä päivänä yhdessä. Jälkimmäinen vaihtoehto on sinänsä ihanteellinen tilanne, mutta minulla se ei toimi. Jos 
sovittu siivoamispäivä on vaikka viikolla ja olen väsynyt töiden jälkeen, siivoaminen on viimeinen asia jota mietin, koska ainoa asia mitä haluan tehdä, on maata sohvalla. Yksin asuessa on ihanaa, kun tietää tarkalleen 
kuinka sotkuista siellä on, kun tulet ovesta sisään töistä, saat siivota riitelemättä juuri silloin kun haluat ja ainoa jota voit syyttää lääväsi sotkuisuudesta, olet sinä itse. 
(PISTE:sinkkuudulle)... (tai enemmänkin yksin asumiselle)

Kokkaaminen: Ei ole turvallista päästää minua keittiöön. Möhlään minkä kerkeen, keskityn muuhun ja joskus vielä sytytän tulipalon. Kuitenkin, osaan tehdä ruokaa, mutta en ole kovinkaan kekseliäs mausteiden käytön ja ainesosien yhdistämisen kanssa. Siksi, tykkään,kun joku tekee minulle ruokaa ja olen ollut onnekas löytäessäni miehiä, jotka sen tidon osaavat.
(PISTE: Poikaystävälle)

Yhteiset ja omat tavarat: Kun asuu tai viettää paljon aikaa toisen kanssa huomaa, että asunnossa on omien tavaroiden lisäksi myös toisen tavaroita. Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta samojen tavaroiden käyttäminen voi alkaa raivostuttaa. Tässä muutama esimerkki:
Sama shampoo, josta toinen ei tietenkään voi kertoa, että käytti sen loppuun. Sen huomaa tietenkin vasta, kun et voi mennä kauppaan ostaa uutta.
WC-paperi: Senkin huomaa loppuneen kun kauppa on jo kiinni.
Ruoka: Kun tulet nälkäisenä kotiin ja haluaisit syödä jotakin tiettyä, huomaat sen kadonneen ja lähdet kauppaan, uupuneena ja nälkiintyneenä. Ja pirun vihasena. Tietenkin. 
(PISTE:sinkkuudelle)... (tai enemmänkin huomaavaisille partnereille)

Hauskat, ikävät ja tärkeät asiat: Tämä hetki tapahtuu useimmitten kun on eronnut. Kuulet tai jotain hauskaa tapahtuu ja tiedät, että ainoa ihminen jolle haluaisit kertoa sen on se ihminen joka ei halua sitä kuulla, ainakaan sinulta. Olen ollut niin kauan parisuhteessa, että olen tottunut siihen, että on joku jolle soittaa niin ikävien,kun hyvienkin asioiden tapahtuessa. Sama tilanne, mikä tapahtui kaksi päivää sitten ruokakaupassa. Menin sinne täysin uupuneena ja huomasin kassalla, että unohdin ostaa tärkeimmän (kahvin) ja jouduin menee sinne uudestaan. Oloni oli niin ahdistunut sillä hetkellä, että kun pääsin ulos kaupasta olisin vain halunnut soittaa jollekulle, joka piristäisi ja lohduttaisi ja tulisi halaamaan. Eipä ollut.
Toisaalta, nyt kun mietin, miksi en tajunnut soittaa ystävälleni? Aivoni ovat selvästi jääneet parisuhde moodille.
(PISTE:poikaystävälle) 

Pimeys: En pidä sitten yhtään pimeydestä, voisi melkein sanoa, että pelkään liikkua pimeällä ylipäätänsä missään,  jopa kotona pelottaa. Tietenkin, huvittavasti asun keskellä metsää ja täällä jos missä on PIMEÄTÄ iltaisin. Jos minulla olisi poikaystävä, tietenkin rakastava sellainen, tietäisin että edes joskus hän tulisi kanssani ulkoiluttamaan koiraa, voisin soittaa hänelle jos pelkään tai hän kaipaisi minua, jos jotain sattuisi tapahtumaan. Toisaalta, minulla on myös perhe ja ystävät, jotka soittaisivat jos minusta ei kuulu, mutta en voi olettaa, että he haluavat tulla kanssani ulkoilemaan iltaisin tai että he voivat puhua kanssani niitä näitä puhelimessa, etten pelkäisi niin paljon pihalla. 
(PISTE:poikaystävälle)

Raha-asiat: Yksin asuminen on kallista. Tietenkin rahan kuluminen riippuu aivan omista menoista jne. Rahaa tuli säästettyä mm. vuokrassa, mutta sähkö ja ruoka ja pesuainetarvikkeet maksoivat enemmän yhdessä kuin 
yksin. Yksin asuessa olen huomannut olevani tarkkaavaisempi siitä mihin laitan rahaa ja kuinka paljon verrattuna aikoihin kun asuin miehen kanssa.
(PISTE: Yksin asumiselle)

Kotiolot: Olen vasta muutaman kuukauden asunut yksin. (Nuban kanssa siis... ) :) Sitä ennen olen koko elämäni ajan asunut samassa taloudessa muiden kanssa (perhe,poikaystävä...) 
Tykkäsin siitä kun joku oli kotona odottamassa. Tykkäsin keskusteluista ja vain siitä, että sai olla toisen kanssa.Mutta nyt kun olen ollut yksin, olen tottunut tähän. Ja tämäkin on ihan mukavaa. Sinänsä yllättävää, koska olen aina pelännyt sitä ajatusta, että asuisin tai olisin yksin... :) 
(PISTE: Kummallekkin)

Nukkuminen: En tajua miksi minulla on makuuhuone ja sänky, kun nukun aina sohvalla?? :D Toisen vieressä nukkuminen ja siitä herääminen, varsinkin näinä kylminä päivinä on mukavaa.
(PISTE: poikaystävälle)

Rakastuneet pariskunnat: Ärsyttävät suunnattomasti, varsinkin juuri silloin, kun olet itse eronnut. Sitäpaitsi huomaan parisuhteessa olevani onnellisemman näköinen, kuin mitä yleensä olen.
(PISTE: Poikaystävälle)

...Okei. Lyhyt diagnoosi aiheesta (minulle oleellisimmat asiat parisuhteessa) jotka ihastuttavat ja vihastuttavat. 
Vaikuttavat todella pieniltä, mutta minulle ne ovat välillä helevetin suuria. Tietenkin minussakin on vikani (Kilahtelu ja riitely) jotka minun tulisi selvittää ennen kuin alan uuteen suhteeseen, KENENKÄÄN kanssa.
Nyt kun olen ollut yksin olen huomannut etten tarvitse miestä tai toista ihmistä lähelleni tunteakseni oloani hyväksi. Joten siihen asti ennenkuin löydän sen "oikean" itselleni, haluan pitää shampoo pulloni aina puoliksi 
täynnä.

(Kuva ei ole omani vaan sivulta andthatswhoiam) 

Nubamaiset terkut: 
Sanoin Mamitalle, et se ei saa alkaa seurustelee kenenkään kanssa, joka ei myös pidä minusta! 

Lomaa ja työtä, mihin se kesä katos?

Palasin tällä viikolla takaisin töihin ansaitulta kahden viikon kesälomaltani.
Syy siihen miksi juuri tänä kesänä pidin niin paljon lomaa (viikko vieläkin hussaamatta) on se, että en ole viimeiseen KAHTEEN vuoteen pitänyt ollenkaan talvilomia. Oon kai jotenkin sekaisin päästäni...
Sää oli aivan mahtava ottaen huomioon minkälainen se muuten tänä kesänä on ollut. Aurinko paistoi joka päivä, tuuli mutta ei siten että se olisi päivää pilannut ja tasan yhtenä päivänä vettä tuli kun esterin peräloossista. Joten minulla kävi tuuri! :D

Vietin lomani kovin eri tavalla kun kaksi muuta aikaisempaa lomaani (ensimmäisen lomani dokasin ja toisen uurastin.)
Tässä tänään Tiistaina siivotessani huomasin, että minulle syntyi ikään kuin kaava lomalla. (HUOMIO, kirjoitin tätä siis jo viime viikolla) 
Joten... Alkakaamme :)
Lomani kyllä kieltämättä, alkoi tavanomaisesti dokaamalla, mutta Lauantaina kävimme keilaamassa taas pitkästä aikaa. Mukaan lähti ZOS, Anspa ja Tony. Vein Nubiksen jo Perjantaina hoitoon.
Maanantain aloitin nukkumalla pitkään, joka on meikälle harvinaista herkkua. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin join aamukahvini stressaamatta, poltin tupakin jos toisenkin ja vain OLIN. Joten nimitin Maanantain päiväksi jolloin vain olen rauhallisesti tekemättä mitään sen kummempia.
Tiistaina sitten avasin silmäni ja huomasin asuvani sikalassa, kämppä oli saastainen kuin helvetti, joten päätin siivota (tietenkin zhillin aamukahvin ja röökin jälkeen :P ) Joten ristin Tiistait omiksi Back to reality and go cleaning-päiviksini.
Keskiviikkoina ei tapahtunut mitään, paitsi tietenkin hengailin oman rakkaan 12kg hauvani kanssa, ehdottomasti klassikko,Pikku Lauantai, Keskiviikko on Nuballe omistettu päivä <3
Torstaina ehdin pyrähtää ihan Helsinkiin asti tapaamaan ystäviäni Zossuu ja Kiiraa. Harvinaista siten, että käyn hyyyyvin harvoin Stadissa päin, mutta sattui olemaan Taiteiden yö. Vielä myöhemmin tapasin sitten kavereita myös Espoossa, sekin oli oikein mukavaa :) Eli Torsdagen, kavereille omistettu päivä. Tämä päivä taas ei siten ole paras päivä silloin kun olen töissä koska työajat ovat niin tuskasen pitkät, mutta kaikkee kannattaa kokeilla.
Perjantaina sitten jo lähdimmekkin nokka kohti Ruotsia. Matkasta tuli oikein mukava, vaikka Perjantai aamuinen kuosini ei ollutkaan kaikkein parhain... Kröhöms... :D Kyllä, viikonloppuni ovat tähän asti olleet pyhitettyjä dokaamiselle. Sorry. 
Paluu takaisin olikin Sunnuntaina. Olo oli kumman hyvä. (Sinänsä harmittaa, että tämän reissun takia minulta jäi väliin Espoon keskuksen markkinat...) :( Laivalta tultua suuntasin tieni kohti äitini kotia, jossa suurimmaksi osaksi nukuin, join kahvia ja söin, että jaksaisin omaan kotiini asti. Kello oli jo niin paljon ja tavaraa mukana niin mukavasti, että jouduin menemään kotiin ilman Nubaa.
Joten seuraava viikkoni alkoikin rauhallisesti, heräten myöhään tekemättä mitään. Kävin kaupassa ja hain Nuban kotiin.
Tiistai ja Keskiviikko meni levätessä,ollessa Nuban kanssa ja siivoillessa.
Torstaina en sitten enää jaksanut olla kotona, joten päädyimme lähtemään Nuban kanssa siskoni luona käymään Kilossa. Ensimmäinen "pitkä" matkamme bussilla. Se meni oikein mukavasti.
Viikonloppu dokausta saattoi tapahtua ja Lauantai meni juhliessa loman loppua. Kuten jo mainitsin aikaisemmin, että kirottu ufo-shotti tulisi kadottaa pysyvästi maan päältä, koska Sunnuntaina podin maailman kauheinta krapulaa eikä oloa helpottanut ollenkaan tieto työhön paluusta seuraavana päivänä...
... Työviikko ja sainko sovitettua loman chilleyden ja aikataulun työmaailman aikataulun kanssa?
... Noh, en. 
Menin Maanantaina töihin ja sain kuulla lähteväni omasta toimipaikastani Viherlaakson toimipaikkaan. Olin iloinen, koska saisin tavata vanhoja työtovereitani ja siksi, että saisin hieman haastetta työelämään.
Päädyin sitten olemaan koko viikon vieraalla työmaalla. Ainoa asia mikä ei tuottanut niin iloisia tuntemuksia oli se, että aamuherätykset kävi kauheiksi, bussi jolla piti lähteä töihin meni 5.39!! Eihän siihen aikaan kukaan lähe töihin? Ja töiden loputtua matkoihin meni ainakin 30min, joista melkein 20min pelkkään kävelyyn.
Joten viime viikon kaavaksi koitui, Ti myöhässä töihin, kotona siivoamista.
Ke-To työtoverin kyydillä töihin, kotona siivoamista ja Torstaina sitten nukuin melkein koko päivän. Noh ainakin Perjantaina olin ajoissa töissä, olinhan ollut hereillä kello 01.00 asti!
Viikonloppuna sitten juhlittiin Nuban 1v syndei.
Tämä viikko ei erotu paljon viime viikosta.
Maanantaina menin töihin, josta minut lähetettiin taas Viherlaaksoon (ilmottauduin heti aamusta vapaaehtoiseksi lähtemään, koska tiesin että siellä on työntekijäpulaa) :P
Tiistaina myöhässä, siivoamista kotona (Nuban synttäreiden jälkiä) , Ke ja tänää Sussukka haki minut töihin. Keskiviikkona nukuin auvoisasti koko päivän. 
Tänään ajattelin rauhassa tehdä ruokaa ja mennä ajoissa nukkumaan, katsotaan sitten huomenna mitä viikonloppu tuo tullessaan :)

P.s. Kaikki nolot ja hyvät kuvamateriaalit on onneksi toisten ihmisten hallussa etten voi liittää niitä elävöittääkseni tekstiäni.

P.p.s Minun tulisi hankkia paljon uusia tuotantokausia lempisarjoistani, jotta en joutuisi katsomaan noita vanhoja jatkuvasti.

P.p.p.s Nuballa on kaikki hyvin ja se nukkuu tällä hetkellä punaisella isolla tyynyllä ja luultavasti näkee unia luutaivaasta, mamman rakas <3 

Ainii, ja hyvää syksyä kaikille, se tuli kuin huomaamatta. 

Nubabobohyvösen synttärit!

Elämäni rakkauteni täytti 1V perjantaina 7.9.2012. 
Lauantaina sitten päätin pitää pikkuiselle synttärit. 
Heräsin aamulla tajuten, että asuntoni on kamala läävä. Ei auttanut kun alkaa siivoamaan oikein urakalla. 4 tunnin päästä olin valmis. 
Minun oli tarkoitus leipoa synttäreille muffareita, mutta ajankäyttöni takia en ehtinyt, joten plan B:nä päädyin tarjoamaan tonnikalafetasalaattia, limekakkua ja keksejä. Koirille oli tarjolla maksalaatikkoa (MIRKA: Mä sain maksalaatikkoa! :D ) ja nakkeja.

Synttärit meni hyvin, kiitosta vaan kaikille jotka tuli paikalle. 
Synttäreiden jälkeen Bobo lähti mummille hoitoon ja aloitin illan siskoni kanssa. Päädyimme lähtemään läävältäni Leppävaaraan. Kuulostaa hyvältä, mutta rankan siivoamisen ja aikaisin aloitetun juomisen takia 
(UFOSHOTTIEN) jälkeen olin aikamoisessa humalassa. Tässä mainittakoon, että allekirjoittanut TANSSI kuin Elvis konsanaan, hyvä, että lähdimme ajoissa, etten ehtinyt tehdä mitään muuta hölmöä :D 
En tietenkään tajunnut humalatilaani baarissa vaan vasta tänä aamuna siskoni soittaessa minulle. 
Mm. mietin miten minulla on niin vähän rahaa baarin jälkeen, SYY: kävimme syömässä, ei mitään muistikuvaa. Harmittaa, kun ei muista että mitä söi tai oliko se hyvää. Pitää ettiä ruokatahroja vaatteilta :D 
Mietin myös mihin siskoni katosi ja miten itse pääsin kotiin. Siskoni oli mennyt taksilla, ok, mutta miten itse pääsin kotiin? 
Nukuttuani pari tuntia muistin yhtäkkiä, että olin tavannut dösärillä jonkun miehen ja jäin puhumaan hänen kanssaan. Yritin päästä omalla kortilla kotiin, mutta ei ollut arvoa. Kiitos sinulle, että maksoit matkani. Heräsin sitten Espoon keskuksessa ja yritin päästä kotiin. Taksitolpalla tapasin kundin joka maksoi matkani kotiin. Kiitos vain. 
Nyt jälkeenpäin harmittaa, koska en tunne oloani mukavaksi jos joku muu maksaa puolestani asioita. Koskaan. Mitään. Mutta kiitos paljon jos joskus tän luette. 
Yhden jos minkä sanon on, että seuraavan kerran kun menen Alkoon en enää KOSKAANKOSKAAN osta sitä kirottua UFOSHOTTIA. Se jos mikä saa ihmisen toimimaan hölmösti ja on juoma joka saa ihmisen toivomaan kuolemaa.

                Vaalenpunainen paholainen. Kolme kertaa hairahtanut tähän, mutta nyt se on ohi! :P 

Ei muuta, kuin hyvää sunnuntaita ja tulevaa työviikkoa kaikille. 
P.s. Itse en saa unta, joten huomisesta tulee tuskanen päivä.