Feeling miserable, looking like SH*T!

Tuskien taival ohi. Ja nyt puhun työviikosta.
... Siis tällä viikolla kaikki on mennyt pieleen.
Tarkoituksena oli työn jälkeen, ahertaa kotona niin paljon kuin mahdollista ja ahertamisella tarkoitan siivoamista. No kai mä nyt jotakin sain aikaseksi...
Menin Maanantaina töihin hyvillä mielin, viikonloppuna oli oikein mukavaa ja olo oli mitä mahtavin (ei siis mitää  järkyttäviä jälki darra olemuksia). :D 
Pääsin tekemään toisia hommia ja olin innoissani, kaipasinkin hieman uusia haasteita ja maisemia töissä, ettei kaikki olisi aina samaa kangistunutta pakertamista. 
Olin innoissani tasan siihen asti kunnes huomasin minkälaisen kaaoksen eräs nimeltä mainitsematon mieshenkilö oli jättänyt jälkeensä. Semmonen SAA**NAN LAISKA ***** ja sit sitä viel "palkitaan" siitä, että se jättää hommat vähän niinkun puoliks kesken. Yeah, tämähän viikko alkoi lupaavasti, mut ei vielä ollut paniikkia ilmapiirissä.Kotona jaksoin sentääs olla sen verran pirteä, että hoidin loput pyykkituvasta :)
TIISTAI:
Lisää epäonnea tiedossa, möhlin itse töissä. Virhe ei ollut iso eikä merkittävä, mutta se tiesi kaksinkertaista hommaa. Ihankun ei muutenkin olisi liikaa töitä jo nyt? Pienetkin takapakit voi ottaa kupoliin, uskokaa pois...
Päivä oli niin kurja, että jouduin ostamaan kaupasta muiden ruokaostosten lisäksi hieman lisälohtua, eli namikkaa ja limukkaa. 
KESKIVIIKKO:
"Minä täällä hei! Ootko sä tulossa töihin vai et?"
"Voi VIT** VIT** VI**U! Tuun heti kun ehdin."
"Juu, ei mitään hätää. Tule heti, kun ehdit, kunhan tulet."
...Eli nukuin pommiin onnistuneesti. 
Tämmöset aamuherätykset on kaikkein paskimpia, siinä kun tuppaa koko päivän aikataulut menee sekasin. Pur.
No hoidin hommat niin ripeästi kuin kykenin ja pystyin. Jouduin kuitenkin olemaan töissä tunnin pidempään kuin mitä oikea työaika oli. (Päätin siin työajalla korjailla erään tunarin virheitä, että oma työ luistaisi mukavammin, vaikka olin kovasti uhonnut, etten niin tekisi...)
Tulin takaisin pihalta ja ovi oli kiinni. 
"Ei helvetti, mitä mä nyt teen?" Onneks esimies oli viel paikalla ja tuli avaa oven. 
"Onneks olin viel paikalla, muuten sä olisit jo kohta soittanut mulle." ... Juu tosi hauska vitsi.
Jäin sitten vielä sisälle puoleks tunniks ja kun viimein olin vaihtanut vaatteet ja lähdössä kotiin, ulko-ovi ei aukea, koska lukko on rikki. PANIIKKI! Bussiin on kerittävä. Onneks just sillä hetkellä työkaveri tulee sisään ja päästää mut ulos...
TORSTAI: 
Ei maata jyrisyttävä päivä. Korjasin loput tunarin virheistä, vain ja ainoastaan omaksi iloksi (vaikka tottakai, kun olen tehnyt hyvän työn en kuitenkaan pääse ensi viikolla niistä työn iloista nauttimaan!) 
Päätin sitten hoidella vielä loppuviikon ruokaostokset (KYLLÄ, ostin vähän lohtu namppaa ja limukkaa kun tää viikko raastellut hermoja sen verran paljon!) ja siivoilin sitten tuon ainaisen ikuisuus projektin, VESSAN. Tuskin kenenkään lempihommia, kyseisen asunnon osan siivoaminen?
PERJANTAI:
Valivalivali. Liikaa hommia tälle päivälle. Muuten se asia ei olisi edes haitannut ellei käteni olisi taas ollut kipeä. 
"Voi VIT** VIT** VI**U VI**U SAATANA!"
"No äläs nyt, nythän on Perjantai, kaikki on ihan hyvin!"
Juu toki on. Ärsyttävää tuollainen kommentointi. Ärsyttää vaan kahta kauheemmin. 
Onneks oma uurastaminen helpotti päivää. Jouduin kylläkin menee Hesburgeriin syömään työkaverin kanssa ja ostamaan hiusvärin ja uuden muistikirjan lohdukkeeks. Tällaiset huonot viikot töissä aiheuttavat yllättävää köyhtymistä ja hiustenlähtöä. Sain tällä viikolla paljon virikkeitä aloittaa katsomaan niitä koulupaikkoja ja mihin aloille sitä hakis. Eli kaiketi jotain hyvää sitten kuitenkin :) 

haropeikko Mammahan se siinä, tukka revittynä puolksi päästä ja naama samanlaisessa irveessä kuin aina :D 

P.s Ja J-man seuraavan kerran, kun soitat niin soita vaikka sillon kun 
sovitaan etten nukkuis koko päivää, äläkä 3.3o yöllä. Terveisin: Siitä asti ylhäällä! MUR!

Lauantai hurlumi :)

Niin kuin olenkin tässä valitellut väsymystäni (Tämä Syksy-Talvi sekoitus,kylmyyttä ja pimeyttä ei sovi minulle!!) ja kertonut vanhuuteni saloja halusin vielä hieman kertoa viikonlopustani. 

Perjantai aamu alkoi jo kaaoottisesti, olin nukkunut liian vähän ja siksi huonolla tuulella. Siivoaminen painoi mieltäni, koska en ollut siivonnut ollenkaan viikolla, olin liian väsynyt tekemään mitään. 
Töiden jälkeen olisin kamalasti halunnut tehdä jotain, mutta väsymys voitti tällakin kertaa, jäin kotiin katselemaan (Oikeastaan kuuntelemaan) CandyCandyja ja kutomaan.

                                                               Neljän päivän tulos

Lauantaina heräsin pitkin yötä koska joku soitti monta kertaa yöllä,suututtaa, kun herätetään noin keskellä yötä...  
Kahdeksalta sitten loppujenlopuksi heräsin. Siis juu, nää kylmät säät ei todellakaan sovi minulle! Oon nyt ties kuinka kauan ollut hieman kröhäinen, hieman flunssainen, mutta en tuu kipeeks! Ei se muuten mut nää aamuolot ja töiden jälkeinen olo on jotain ihan ****:n ******! 
Oli pakko siivota, vaatteet makoili vessassa ja tiskit tiskialtaassa. AHDISTAVAA! Ei kun töpinäksi siis. Pyysin samalla toverini J:n syömään luokseni, kun kehasin jo Perjantaina tekeväni herkkuruokaa. En sitten 
kehdannut syödä kaikkea yksin :) 
Siinä siivoillessani sain puhelun Zossilta. Hän pyysi minua katselemaan elokuvia iltasella ja siellä olisi myös Sivi. 
JEE!... Hmm... Mutta mites Nuban kanssa? 

M: Onks sul mitään tänään?
J: Johan mä sanoin, et ei oo.
M: Hyvä, sit voit varmaan kattoo Nubaa muutaman tunnin?
 J: No joo... 

Hyvä siis, Nuballa on kaitsija ja mamma voi lähteä viettämään tyttöjen kanssa laatuaikaa! 
Pakkasin mukaan Nuballe safkaa ja vähän niinko nakitin J:n pesemään Nuban! (Oli muuten pessyt ja nyt Nuba on puhdas,iloinen ja kiiltävä turkkinen kaveri!) :)
Olin suunnittelut lähteäväni hyvissä ajoin kotiin, mutta niinkun aina kun on hauskaa, aika menee kuin siivillä,olin siis hakemassa Nubaa siin yhen aikaan yöllä. Väsy voitti taas (No ***** suprise!) ja vaadittuani peiton päälleni nukahdin kaverilleni. 

Sunnuntai paniikki. "Missä mä oon?!" ... "Ai täällä,hohohaha" (Silmät kiinni)
PANIIKKI. "Missä Nuba on?" 
Hiljaista kävelyä kaverin makkariin ja huomaan, et siellä se Nuba onkin nukkunut yönsä :) 
Aamukävely Suvelassa, juu ei herkkua, mutta oli pakko saada aamupalaa ja kahvia. 
Palvelu pelasin, sain aamupalaksi muroja ja välipalaksi croisantteja ja PAAALJON kahvia. 

...Pitääkin varmaan korvata tää palvelus jotenkin J:lle... Hmm... Pistetään se ajatus muhimaan ajatuspähkinäiseen.  :D

... Tällä viikolla on tiedossa rajua siivoamista. Mut tekevä palkitaan, koska viikonloppu on täynnä ystäviä,juhlia,jutustelua ja mutustelua! Joten pidän pääni kylmänä ja teen mitä on tehtävä.

Siivouksen eka erä ohi Mari 1- Lika 0!! (Pesutupa check!)
Palkitsen itseni tilaamalla uusia perheenjäseniä elokuvieni ja sarjojeni joukkoon.

Elokuvat: 
Leffa paketti, jossa elokuvat: 
*Bridget Jones- eka osa
*Love actually
*About a boy

*Titanic 2

Sarjat:
*Ugly Betty kausi 3
Olen katsellut liikaa murha,ruumis, ja lieju sarjoja, ja romanttisia pläjäyksiä. 
Nyt kaipaan vähän Betty poweria ;) 

P.s IISO kiitos tytöille Lauantaista!
P.p.s Tiedättekö sellaisen ihmislajin, joka on ilkeä ja laiska ja silti tuntuu et siitä kaikesta kuitenkin palkitaan sitä? Minä tiedän. 
P.p.s Sille palkinto joka hiffaa ketä tää monsteri elokuvasta Cloverfield muistuttaa :) 

Nubamaisia terveisiä! Musta tuntuu et loppujenlopuks mul oli tuhat kertaa kivempaa  viikonloppuna kun mammalla ja kiitti hei vaan tuhannesti :D 

I´m the sailor granny!

Jepa. Olen nyt kahden viikon ajan saanut tehdä hieman erilaista työviikkoa. 
2-3 päivää vanhassa toimipaikassani ja 2-3 päivää tässä "uudessa" eli omassa toimipaikassani.

Hyviä puolia siinä on:
1.) Nähdä vanhoja hyviä työkavereita!
2.) Se kun ei koskaan tiedä mitä saa tehdä, eipähän kangistu rutiineihin.
3.) Joskus käy hyvä nakki ja saa olla huonolla ilmalla sisällä.
4.) Tuntee olonsa edes vähäsen tärkeäksi, osaan täällä hommat ja minua tarvitaan.

Huonoja puolia siinä on:
1.) Muuttuvat työmatkojen pituudet (varsinkin, jos pitäisi käydä kaupassa töiden jälkeen!)
2.) Työvaatteiden kantelu ympäriinsä.
3.) Se tunne, kuin olisit ylimääräinen ja sinua ei tarvita täällä tänään.
4.) Väsymys viikolla ja varsinkin Perjantaisin haluaa olla vain kotona.

Puhuttiin tauolla vanhan työkaverini kanssa:
HÄN: Olin kaupassa kun huomasin seisovani lankojen edessä ja mietin, että pitäiskö alkaa kutomaan. Sitten mä tajusin, et huh ei, en mä niin vanhaks oo vielä tullut. 
(Ei täysin suora lainaus, mutta kutakuinkin pointti tuli selväks) :D 
MINÄ: Ai, mä ostin jo langat, nyt mun pitäis vaan löytää kutomapuikot.

Loppujen lopuks kävin ostamassa nuo puikot :) 

Ensimmäinen merkki vanhuudesta sitten kaiketi! :D

SISARENI: Sitten kun huomaat tykkääväs vaaleanpunaisesta,huomaat olevas vanha.

Olin siis uhonnut siskolleni etten koskaan voisi tykätä vaaleanpunaisesta,missään muodossa, koskaan. Sitten 23 vuotiaana huomasin pitäväni siitä väristä :)

Toinen merkki vanhuudesta! 
Final evidence on se, että kudon nyt vaaleanpunaista tuubikaulaliinaa, neljättä päivää...

Ja siis miten tämä vanhuuden todistelu ja työ liittyy toisiinsa on, se että olen nyt kahden viikon ajan ollut hyvin väsynyt Perjantaisin ja ollut Perjantai illat kotona, joko nukkuen tai kutoen kaulaliinaani. 
Lauantaisin olen herännyt aikaisin ja siivoillut. Sitten vasta, kun olen hoitanut kaikki pakolliset kotityöt olen lähtenyt kaupungille sosiaalisoimaan ihmisten kanssa muutaman olusen merkeissä. 

Aikaisemminhan siis olin koko viikonlopun liikenteessä ja olut maistui ja laulu raikasi, nykyään alkomahooli edes ei maistu pahemmin.
Kaikille teille  nuorille ja nuoren mielisille, tämä ei ole hullumpaa. Koti on puhdas, Nuba tykkää ja ei paina jalka Maanantaisin :D 

P.s Saavuin kotiin tänään hyvissä ajoin vartavasten siivotakseni, mutta jumituin sitten TAAS katsomaan CandyCandya :D 
P.p.s JA KUTOMAAN! 

Rikollisen hyvä koukutus! CandyCandy jaksot 1-6. Kiitos paljon J-Manille joka nuo minulle hankki! :) 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

Päässä se soi se soi!

Olen nyt nähnyt erään pojan tässä muutaman kuukauden ajan tulevan samalla bussilla useina aamuina ja iltoina samaan aikaan kanssani. 
Asia mikä tässä häiritsee on se, että hänellä on useita samoja maamerkkejä kasvoissaan, kun entisellä poikaystävälläni.
Noh, eilen 15.11.2012, tulin taas samalla bussilla hänen kanssaan matkalla töistä kotiin. Ensimmäistä kertaa jäin samalla pysäkillä pois, miettien et jos hän sanoisi jotain minulle voisin kysyä, sattuisiko hän olemaan samaa sukua entiselleni. Sinänsä ihan dorkaa, koska 
A.) Miksi hän puhuisi minulle?
B.) Miten sitä kehtaa yhtäkkiä kysymään " Hei mikä sun isä nimi on?" "Entä muiden sukulaisten?"
C.) On ylipäätänsä hyvin epätodennäköistä, että he olisivat sukua toisilleen.

Jotenka siinä kävelin hänen perässään,kun mietin hänen nimeään ja mietin mielessäni "25". (Siis tuohan on minun ikäni) :D 
Siinä aloin miettimään, että kuvitella jos ihmisillä ei olisi nimiä vaan nimi olisikin vain luku esim. 2567000552? 
Voi sitä rukkaa jolla sattuu olemaankin huono muisti tai huono numero pää :D Entä sitten jos haluaa antaa vaikka omalle murulleen tai parhaalle kaverilleen lempinimen? Olisko se sitten vain kaikkien sen "nimen" numeroiden summa?
Ja siinähän vasta ongelma tulisi jos nimessä olisi näin: 25101112000. Eli luettuna kaksi viisi kymmenen yksi yksi yksi kaksituhatta. 
Pitäiskö se sitten erotella näin 25,10,111,2000? 
Ja kuka noista saisi päättää? 
Mutta se mikä oli kaikkein tärkein kysymys oli se, että jos kaikilla olisi niminään vain numero niin kuka saisi olla numero 1? 

Että tällasta mun pään sisällä vilistellyt :) 

... Siinä kävellessäni sen pojan perässä huomasin käveleväni vähän liiankin kovaa ja lähellä häntä. Onneksi tiemme erkanivat tuossa pallokentällä. 

P.s katellut niin tehokkaasti Titanicia ja candycandya, et tunnusmusiikit pauhaa päässä! 
P.p.s Palaan rikospaikalle katselemaan vielä YHDEN jakson Candya ;) 

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Koiramaista viikonloppua!

Kyl sen huomaa kun viikonloppu on saapunut.
Yleensä aamuisin tuo nainen, on vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu. 
Läheisyys ja jaloissa häärääminen ei kelpaa. Se mörssyää ja möyhöää,kuinka on kamala kiire,kohta olen myöhässä jne. 
Perjantaisin hän on yllättävän leppoinen. Hoitaa aamuhommansa niinkuin muutenkin, mutta ilman kummempaa karjumista.Yleensä Perjantaisin (ainakin tänä Perjantaina) mamma saapui kotiin kahden kauppakassin kanssa täynnä ruokaa MINULLE ja no ok, myös hänelle... Mut pakko mun on sitäkin ruokkia, että se jaksaa käydä lenkeillä MUN kanssa... :) ( <---- kuvitelkaapa tuohon oikein mairea koirahymy ala Nuba) :D 
Ensimmäinen lenkki töiden jälkeen menee yleensä nopeasti ja täynnä huokauksia "Mennään nyt, on nälkä." Mutta Perjantaisin saa haistella rauhassa ja mammakin on nälästä huolimatta yllättävän rauhallinen. 
Pelottavan rauhallinen...
Rappusissa odotan kiltisti mammaa, sekun ei tykkää juosta portaita perässäni. Kuuluu "Hyvä tyttö." Nyt pelottaa, se on liian hyvällä tuulella...
Perjantaisin tuolla naisella on joskus tapana "sammua" sohvalle heti ruokailun jälkeen, sama tapahtui tänään. Siihen se rotkahti joskus viiden aikaan ja heräsi Lauantaina ensimmäisen kerran aamulla viideltä ja sitten 
seuraavaksi seitsemältä. Vaikka olinkin päästänyt hätä lirut lattialle, se ei suuttunut. Ei sillä olisi ollut
lupaakaan, kun itse meni ja nukahti! 
Lauantaina siivoilimme ja ulkoilimme paljon. Mamma jopa leikki ja paini mun kanssa. 
Meille tuli vieraita joskus viiden aikoihin. Mamman sisko ja siskonpoika tulivat tuomaan mammalle vaaterekkiä. Oli kiva peuhata pojun kanssa, mamma kun on välillä vähän laiska mun kanssa leikkimään. Toisaalta Lauantaina ehdimme vähän aamupainia, jonka minä tottakai voitin! 
Illalla vaaterekin kokoamisen jälkeen lähdimme yhdessä Suvelaan morjenstamaan vanhoja ja uusia tuttuja. Pääsin peuhaamaan mammansiskon koirien Nupun ja Ronin kanssa. Se oli mukavaa, olla koko ilta mamman kanssa liikenteessä. :) 
Tänään, Sunnuntaina, olen nukkunut koko päivän. Aina kun olen ollut liikenteessä ja leikkinyt paljon,olen väsynyt. Mamma on katsellut toistamiseen Titanicin, mamman uusimman ihastuksen Leon, elokuvaa :) 
Vielä tunti pesutupaa edessä ja sitten varmaan mammakin könyää nukkumaan mun viereen. 
Oikein mukava viikonloppu takana, ainakin minulla, en sitten mammasta tiedä :D 

Hyvää tulevaa työ,-koulu,-työtöntä viikkoa kaikille!


Terveisin. Nuba,Bobo,Nubamalaatio Hyvönen (rakkaalla LAPSELLA on monta nimeä) <3

P.s. Muistimme soittaa mamman kanssa "Hyvää isänpäivää!"- puhelun ukille. Harmittaa kyllä ja paljon kun ei ole sellaista päivää,kun "Ukin päivä", koska sillon voisin mennä peuhaa vanhan ukon luokse :) 

Vovoi, sen yhren tähren,onko IFFIL?

Mietin tässä vain, että minkäköhänlainen vakuutus pitäisi ottaa, jos tuntuu et kadottaa ja rikkoo tavaroitansa liian usein? Ja kehtaiskohan tätä ihan kysyy IFFILTÄ? 
Eli siis joo moi, kadotin kamerani viime Lauantaina. Ja mitenkö tämä tapahtui? En rehellisesti tiedä, varmaan karma tapahtui tai jtn. Alotetaanpa kuitenkin ihan alusta tämä kertomus.
Elikkä viime viikolla niinkuin jo ehdin kitistä, tunsin oloni hieman kipeäksi. Olin suunnitellut olevani viikonlopun kotona, leväten ja siivoten jne (LUE: syöden ja läskistyen!!) :D Alku vaikuttikin lupaavalta, siskoni osti meille elokuvan (KAUHUA) ja minä ostin ruoantekoainekset. Kyläilyn alussa teimme tortillalasagnen (oikein makoisaa, mutta ohjeessa oli liikaa mausteita) ja jälkiruoaksi PITI tehdä suklaalla päällystettyjä banaaneja, mutta koska kaupassa ei ollut yhtään banaaneja niin ostin sitten vaahtokarkkeja (OLIVAT MUUTEN IHAN SAATANAN PAHOJA!)
Tiesin jo päivällä päässäni vilisevien ajatusten takia, että menojalkaani vipattaa, perkeleen jalat sahaan ne kohta poikki, ja lähdimmekkin käymään äidillämme. Siellä sitten joimme ja kuuntelimme musiikkia ja saimme idean lähteä kannunkulmaan, jossa oli Halloween bileet (En tajua miksi juuri SINNE, mehän vihataan sitä paikkaa?) Ennen,baarissa ja sen jälkeen ei tapahtunut mitään erikoista, mitä nyt tulin Sunnuntaina kotiin ja kameraa ei löydy ei sitten mistään. Jos joku ruoja sitä pitelee hallussaan, katoppa sitä dogelin sympaattista naamaa ja palauta se kamera heti takasin mulle! Siis ei se ollut niin arvokas, mutta siellä oli paljon kuvia Nubasta ja Lauantai illasta joita en vielä ollut saanut koneelle ja se oli vasta 2kk vanha jne... 
Ymmärrätte varmaan, että me vasta tapailtiin toisiamme, toisaalta siksi varmaan se karkasikin multa... Paska kamera... MUR! :D Ja jos se löytyy, varsinkin kotoa, annan jokaiselle tämän tarinan kuulleelle 20 eukkoa suoraan händyyn! 
... Olen yrittänyt olla kunnon salapoliisi koko viikon ja yrittää jos se kamera jostain löytyis. Sen tuoma stressi ja tukkoisuus aiheutti oikein mukavan jäynän tänään, nukuin pommiin. Meni koko päivä sekasin töissä ja kotona, ja jos multa kysytään niin juu, siivoan sitten viikonloppuna koko asunnon. 
Jepsis jepulis, minä lähden tekemään elokuva tilausta, olen ansainnut muutaman uuden elokuvan itselleni.

P.s. MR DARCY ja Jacob Grimm (kahdella ämmällä) :P ovat vallanneet televisioni <3

P.p.s Viikon piristysruiske. Sain töissä lahjan. Eräs työntekijämme maalaa kaikille työtovereilleen persoonaalliset kahvikupit ja minä sain tällaasen. :)

P.p.p.s olen pahoillani kuvan paskasta laadusta, sekun tuppaa itkemään kadotetun poikaystävän syndroomaa tämä tietokoneeni webbicämi... :( 

Nysse sitten tuli...

Eli siis talvi tuli aikaseen. Kylhän sitä osas odottaakkin, kun työtoverit puhu et taivaalta räntää satais,olisi pitänyt sataa jo aikoja sitten. 
Pienessä paniikissa ja kovassa rahapulassa sitten pelkäsin viimeset pari viikkoa, et ei nyt tulis mitään vodaa taivaalta, koska työkenkäni ovat rikki ja kotona minulla ei ole kuin kahdet tajuttoman ohkaset tennarit.

Nuba mamman rikkinäisten työkenkien kanssa <3

Viime viikonloppuna sain itseni liikkeelle ja lähdin kenkäostoksille, se jos mikä on minun henkilökohtainen helvettini. Olen jo lapsesta asti vihannut ostaa kenkiä, en siis nähtävästi ole kovin naisellinen nainen... :) 

Jouduin ottamaan "salatililtäni" taas rahaa. Mutta sain kaiken tarvittavan ja enemmänkin.
Löysin alennuksesta lämpimät karvaturret, juuri sopivat kun menee töihin ja tulee töistä. Soveltuu myös Nuban kanssa lenkkeilyyn oikein sopivasti.Samaan aikaan sellossa oli Anttilassa kaikki Lumenen meikit -40% alennuksessa, joka sinänsä oli hyvä tuuri koska ripsarini ja puuterini oli loppu. Oikeasti nämä olisi maksanut minulle 94 euroa, mutta alennuksessa maksoin vain 60 euroa. Seuraavana päivänä löysin 25 eurolla tossut töihin. Sivussa harmaalla pohjalla on ihania pääkalloja, ajattelen että potkin talvea persuuksille näillä popoilla :) 

Lauantaina ehdin toki tehdä muutakin kuin shoppailla, kävin siskoni tupaantuliaisissa ja tämä salainen namidrinkki aiheutti humalaa ja rähinää. 
Onneksi oli huisin hyvä juoma, muuten heittäisin sen kiellettyjen juomien listalle, ufoshotin jatkoksi ;D 

... Nyt olo on aika kurja, tukkoinen ja kröhänen. Olen yrittänyt selvitä vain päivän kerrallaan ja hyvin etenee kun huomenna on edessä Perjantai. Eli siis viikko lähes lusittu.

Löysin viime viikolla "Pikku Joesta" joka sijaitsee Espoontorilla, Tuija Lehtisen Mirkka sarjan ensimmäisen kirjan. Olen yrittänyt jo kauan etsiä tätä kirjaa, odotan enemmän kuin  innolla pääseväni lukemaan, toisessa 

kädessä kirja ja toisessa mukillinen kuumaa kaakaota :) 

Hyvää Marraskuuta kaikille jotka pitävät pimeästä ja kaikille jotka eivät pidä,seuraa tärkeä tiedotus, taas yksi kuukausi lähempänä kesää <3