Katsoin ylös ja huomasin kolme nuorta miestä parvekkeella ja sanoin isälleni:
"Tuolla minäkin haluan joku päivä vielä asua. Siellä asuu kaikki Hollywood tähdet."
Siitä on nyt varmaan kolme ja puoli vuotta kun aloin katsomaan sen aikaisen mieheni kanssa asuntoja ja eräs päivä minulle soitettiin ja tarjottiin asuntoa. Jouduin menemään asuntoesittelyyn yksin, koska mieheni oli vielä töissä.
Ekaksi kauhistuin rapun kuntoa, se oli kamalan korkea ja seinästä oli lähtenyt palasia. No ajattelin kokoajan että pakko se on nyt käydä kuitenkin katsomassa.
Päästyäni sisään asunto oli hyvin valoisa,menin makuuhuoneeseen ja yritin vaikuttaa siltä kun olisin tiennyt mitä olin tekemässä ja katselin kaappeja päästellen tyytyväisiä ääniä,vaikka en edes osannut katsoa niitä ajatellen kuinka hyvin kaappitilaa OIKEASTI oli. Makuuhuone oli kieltämättä aika pieni.
Sitten menin eteenpäin ja huomasin,että kylpyhuoneessa oli kylpyamme, en ollut tottunut siihen, koska vanhemmillani ei ollut koskaan ollut kylpyammetta,mutta ensimmäisen kylvyn jälkeen olin myyty!
Keittiötä en pahemmin katsonut, koska minä en tee ruokaa! Ja viihdyin keittiössä koko asumiseni ajan hyvin harvoin :) Mutta näköala oli aivan huisi! Ja se valoisuus,oli mukavaa istua aamukahvilla keittiössä ja usein huomasin juoruavani keittiön ikkunan ääressä katsellen maisemia.
Päästyäni olohuoneeseen huomasin elämäni suurimman rakkauden,parvekkeen! <3 Menin parvekkeelle ja tajusin olevani siinä samaisella parvekkeella jota lapsena niin ihailin!
Sanoin naiselle joka asuntoa oli esittelemässä "Mä en silleen oikein osaa tätä asuntoa katsoa, mutta tää on se sama asunto jossa olen aina haaveillut asuvani!" ja otin asunnon heti vastaan.
Sen aikainen mieheni tietenkin epäili asuntomakuani, mutta tykkäsi asunnosta melkein yhtä paljon kuin minäkin.
Muutto kotoolta oli vaikea. Ekaksi oli innoissani pakatessa ja suunnitellessani asioita, mutta muuttopäivän lähentyessä aloin itkemään ja syyttämään äitiäni minun hylkäämisestäni :D
Kolme vuotta ehdin asua samassa asunnossa. Siellä vietettiin niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Siellä pidettiin juhlia ja kiitos mukavien naapureiden emme koskaan (ihme kyllä!) saaneet valituksia musiikin soitosta.
Eilen vein viimeiset tavarani ulos ja itkin koko ajan. Olin surullinen lähtiessäni viimeistä kertaa ulos asunnosta jota rakastin hyvin paljon. Tämäkin muutto oli hyvin vaikea ja mietin juuri että onkohan tämä minun itkemiseni muuton yhteydessä jonkilainen traditio,.. :D
Vaikka olen vieläkin hieman surullinen,niin nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä.
Keittiötä en pahemmin katsonut, koska minä en tee ruokaa! Ja viihdyin keittiössä koko asumiseni ajan hyvin harvoin :) Mutta näköala oli aivan huisi! Ja se valoisuus,oli mukavaa istua aamukahvilla keittiössä ja usein huomasin juoruavani keittiön ikkunan ääressä katsellen maisemia.
Päästyäni olohuoneeseen huomasin elämäni suurimman rakkauden,parvekkeen! <3 Menin parvekkeelle ja tajusin olevani siinä samaisella parvekkeella jota lapsena niin ihailin!
Sanoin naiselle joka asuntoa oli esittelemässä "Mä en silleen oikein osaa tätä asuntoa katsoa, mutta tää on se sama asunto jossa olen aina haaveillut asuvani!" ja otin asunnon heti vastaan.
Sen aikainen mieheni tietenkin epäili asuntomakuani, mutta tykkäsi asunnosta melkein yhtä paljon kuin minäkin.
Muutto kotoolta oli vaikea. Ekaksi oli innoissani pakatessa ja suunnitellessani asioita, mutta muuttopäivän lähentyessä aloin itkemään ja syyttämään äitiäni minun hylkäämisestäni :D
Kolme vuotta ehdin asua samassa asunnossa. Siellä vietettiin niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Siellä pidettiin juhlia ja kiitos mukavien naapureiden emme koskaan (ihme kyllä!) saaneet valituksia musiikin soitosta.
Eilen vein viimeiset tavarani ulos ja itkin koko ajan. Olin surullinen lähtiessäni viimeistä kertaa ulos asunnosta jota rakastin hyvin paljon. Tämäkin muutto oli hyvin vaikea ja mietin juuri että onkohan tämä minun itkemiseni muuton yhteydessä jonkilainen traditio,.. :D
Vaikka olen vieläkin hieman surullinen,niin nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti