Päässä se soi se soi!

Olen nyt nähnyt erään pojan tässä muutaman kuukauden ajan tulevan samalla bussilla useina aamuina ja iltoina samaan aikaan kanssani. 
Asia mikä tässä häiritsee on se, että hänellä on useita samoja maamerkkejä kasvoissaan, kun entisellä poikaystävälläni.
Noh, eilen 15.11.2012, tulin taas samalla bussilla hänen kanssaan matkalla töistä kotiin. Ensimmäistä kertaa jäin samalla pysäkillä pois, miettien et jos hän sanoisi jotain minulle voisin kysyä, sattuisiko hän olemaan samaa sukua entiselleni. Sinänsä ihan dorkaa, koska 
A.) Miksi hän puhuisi minulle?
B.) Miten sitä kehtaa yhtäkkiä kysymään " Hei mikä sun isä nimi on?" "Entä muiden sukulaisten?"
C.) On ylipäätänsä hyvin epätodennäköistä, että he olisivat sukua toisilleen.

Jotenka siinä kävelin hänen perässään,kun mietin hänen nimeään ja mietin mielessäni "25". (Siis tuohan on minun ikäni) :D 
Siinä aloin miettimään, että kuvitella jos ihmisillä ei olisi nimiä vaan nimi olisikin vain luku esim. 2567000552? 
Voi sitä rukkaa jolla sattuu olemaankin huono muisti tai huono numero pää :D Entä sitten jos haluaa antaa vaikka omalle murulleen tai parhaalle kaverilleen lempinimen? Olisko se sitten vain kaikkien sen "nimen" numeroiden summa?
Ja siinähän vasta ongelma tulisi jos nimessä olisi näin: 25101112000. Eli luettuna kaksi viisi kymmenen yksi yksi yksi kaksituhatta. 
Pitäiskö se sitten erotella näin 25,10,111,2000? 
Ja kuka noista saisi päättää? 
Mutta se mikä oli kaikkein tärkein kysymys oli se, että jos kaikilla olisi niminään vain numero niin kuka saisi olla numero 1? 

Että tällasta mun pään sisällä vilistellyt :) 

... Siinä kävellessäni sen pojan perässä huomasin käveleväni vähän liiankin kovaa ja lähellä häntä. Onneksi tiemme erkanivat tuossa pallokentällä. 

P.s katellut niin tehokkaasti Titanicia ja candycandya, et tunnusmusiikit pauhaa päässä! 
P.p.s Palaan rikospaikalle katselemaan vielä YHDEN jakson Candya ;) 

Hyvää viikonloppua kaikille!